Ja vielä hyvät uudet vuodet

Kohta alkaa viimeinen tunti vuotta 2012.

Raketit on ammuttu, nakit pistetty parempiin suihin.. Mitä lopulta jäi käsiin vuodesta 2012? Mulla ensimmäisenä ehkä tulee mieleen, että siinä meni yksi vuosi taas. En ajatellut tehdä mitään koostetta vuodesta 2012, kaiken mikä on tapahtunut voi suurimmaksi osin lukea täältä blogista. Tietenkään täällä ei ole vielä paljoakaan tekstejä, eikä pitkältä aikaväliltä, mutten silti nää tarpeelliseksi koostaa tähän mitään erityistä. Vaikka ehkä olisikin hyvä hetki katsoa taakse, ajattelen silti jo eteenpäin ja tulevaa vuotta.

Ensi viikonloppuna on Suvituulen kisat, ja sinne olen vähäisen kisatauon jälkeen menossa. Ratsuiksi valikoituivat kokeneet kisakonkarit Angsti ja Kerttu, joidenka kanssa ei tosin olla menossa mitenkään vakavasti sijoituksia hakemaan, vaan pitämään hauskaa ja koittelemaan miten vielä pärjäilee. Luokkia mennään aina 80cm asti. Tarkoitus olisi kyllä remmiin muutama uusi kisaratsukin saada, esim. viime postauksessa mainittu Kukka tulee varmaan Eikan 'pariksi'. 

Hyvää uutta vuotta 2013! :)

Luulin, että siitä sateesta päästiin jo

.... mutta luulin väärin. Tänään alkoi hulvattoman hauska sadeputki ja ainakin sääennusteet ovat täällä valitettavasti paikkaansa pitäneet.

Eilen oli tarkoitus hypätä vähän Angstilla, mutta jostain syystä täällä vallitsi kunnon sumu ja pakkasta oli -15, joten voitte varmaan helposti arvata loput. Aivan. Jäin koneelle jatkamaan sitä mikä oli kesken, todennäköisesti ei edes mitään kovin tärkeää kun en koko päivänä mitään tärkeää tehnyt.

Näköjään kävin kuitenkin ulkona kun tollanen kuva on koneella. En kyllä vieläkään kästitä tuota sumua, mutta jaa. Ehkä se vaan oli.

Tuo kuva saattoi saada muutamat hieraisemaan silmiään, mutta näitte aivan oikein! Kukkahan se siinä. Kaivoin sen eilen tänään yöllä kaapinperukoilta ja täytin uudestaan. Raadollinen totuus ponin kunnosta ei ehkä välity kuvasta, mutta mennään sen mukaan minkä poni kestää.. 

Tietämättömille tiedoksi, kyseessä on welsh mountain tamma, JK My Flower One, joka tuli minulle vuonna 2011 paljon puhutulla Aryanan kesäleirillä. Muutamat kisatkin mentiin, kunnes joskus viime talvena otin tamman sivuun huonon kunnon vuoksi. Nyt ajattelin kuitenkin ottaa ponin takaisin (tämä edestakaisin veivaaminen auttaa varmaan positiivisesti kuntoon) sillä se oli kuitenkin tärkeä. Luonteeltaan vähän samantyylinen kuin Kerttu, astetta menevämpi ja taipuu paremmin kouluun, mutta hyppää vähintään yhtä hyvin.Kiltti ja mukava ponitamma, joka soveltuu myös vähän aloittelevimmille, mutta osaa vaatia kokeneemmalta enemmän.

Ajattelin sitten tänään mennä tamman ratsastamaan, ilma näyttikin aluksi hyvältä, mutta kun pääsin ulos huomasin, että siellä satoi kaatamalla jäistä tihkua, joka oli tehnyt maan kaikenlisäksi ihan kivi kovaksi ja liukkaaksi. Käväisin autotallissa laittamassa Kukan kiinni keppiin ja päätin jäädä sinne ratsastamaan, kun siellä oli ihan hyvin tilaa. Mitään ihmeellisiä juttuja ei tehty, ravailtiin ja käveltiin, tehtiin voltteja ja vaihdeltiin suuntia. En siellä pystynyt kovin kauaa menemään, sillä jalat eivät oikein kovasta betonista tykkää. Viime talvena sain mukavat jalkakivut seurauksena tuolla hyppimisestä, mutta toisaalta autotalli toimi paukkupakkasilla pelastajana, kun ei ulkona oikein viitsinyt kovan pakkasen vuoksi mennä.

Toivotaan, että huomenna sade edes hetkiseksi taukoaisi ja pääsisi ratsastamaan ja tietenkin seuraamaan rakettien ampumista! Hyvää uutta vuotta kaikille! :)

Haaste!

Oh tänks, teen tän alta pois ootellessani spämmichatin hidasta latatutumista :D

Säännöt

• Kerro 11 asiaa itsestäsi
• Vastaa haastajan 11 kysymykseen
• Keksi 11 uutta kysymystä
• Haasta 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa
• Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

11 asiaa minusta

1. Oikeasti minulla on keppihevosia enemmän kun uskallatte edes arvata

2. Pidän kht Villasukkaa, jota en ole täällä vielä maininnut

3. Täytän 2 kuukauden kuluttua 16 vuotta, käyn siis yhdeksättä luokkaa (ette voineet millään tietää!!)

4. Omistan kaksi koiraa

5. Kameranani toimii Canon EOS 450D

6. Ja putkena 55-250mm

7. Kaksi pisimpään minulla ollutta kepparia ovat Kerttu ja Angsti, Kerttu keväällä 3 vuotta, Angsti syksyllä samat

8. Ratsastan myös oikeilla hevosilla

9. Olen ratsastanut 11 vuotta

10. Ratsastan Riihimäenratsastajissa

11. Olen mukana nostamassa pystyyn SKY'tä

Villikon kysymykset minulle

1. Lempi vuodenaikasi ja miksi? - Öö varmaan kevät? Sillon on todella kaunista ja ei liian kuuma eikä kylmä. Ja puhun nyt huhti-toukokuusta en mistään maaliskuun loskakeleistä..

2. Miten kulutat vapaa-aikaasi? - Tietenkin niin IRL kuin URL keppiheppojen parissa, pelaamalla, muuten vaan koneella roikkumalla sekä tallilla

3. Kuka on idolisi? - Mmm mietin jätänkö tähän vastaamatta kun en halua liikaa täällä profiloitua, mutta menkööt nyt. Versaillesista Kamijo ja Hizaki on semmoset keitä ihailen.

4. Onko sinulla unelma-ammattia? - Ei. En tiedä varmasti mikä haluaisin olla. Tai, semmoista unelma unelmaa ei ehkä ole.

5. Jos voisit lähteä juuri nyt tiettyyn paikkaan, mikä se olisi ja miksi? - Mökki. Ei oltu siellä ihan hirveästi viime kesänä, ja haluaisin joskus nähdä ne maisemat talvella.

6. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit? - Koira. Ei tarvitsisi tehdä mitään, passattaisiin vaan!

7. Minkä merkkinen puhelin sinulla on? - Samsung.

8. Paras asia maailmassa? - Musiikki ja eläimet, voisi kai sanoa toiset ihmiset.

9. Jos saisit esittää yhden toiveen lampunhengelle, mikä se olisi? - Kymmenen toivetta lisää!

10. Lempi karkkisi? - Kaikista tulee yhtä pahaolo. Voiko sanoa hedelmän?

11. Mitä mieltä olit näistä kysymyksistä? - Hauskoja.

11 ratkiriemukasta kysymystä seuraaville

1. Mitä keppihevosta ihailet, mikä, miksi?

2. Kuinka monta hevosta sinulla on, luettele?

3. Tärkeimmät hevosesi?

4. Lempi askelajisi, mikä, miksi?

5. Eniten käytetty kuolain hevosillasi?

6. Lempi ratsastus lajisi, mikä, miksi?

7. Lempi elokuvasi?

8. Paras keppihevostapahtuma/muisto?

9. Ratsastatko oikeilla hevosilla, kuinka kauan olet ratsastanut?

10. Mikä on pisimpään omistajallaan ollut keppihevonen jonka tiedät?

11. Mikä keppihevosissa viehättää?

11 onnekasta

Alisa - Keppipeput 

Maikken - Mielikuvitus vähissä ~ (ja pyh sanon minä) 

Myssester - Pullaponit

Elsi - Geon kepikkäät

Tiia - We Are Champions

Viltsuh. - Renhet's Events

Essi - Pumpuli-aivot

Kiijapa - Lapsi on terve kun se leikkii

Niittivöyh vöyh - Antaa alasten leikkiä

Milla - Aasinpuolikkaat

Suvituuli - Anna lasten olla lapsia

En keksi

Tänään lähdin sitten testailmeaan niitä eilen ostettuja liukuestimiä tai mitkä ikinä onkaan, ja toimi kyllä ihan kiitettävästi. Testauskohteena oli Peeta-parka, jonka kanssa tehtiin, yllättävää kyllä, välillä jotain rakentavaakin.

Niinkun varmaankin näkyy, laitoin alkuverkkoihin Peetalle gramaanit, jotta tajuisi vähän hakea alas. Vähän yritti alkuun nyppiä ja kiemurella pois, mutta ihan hyvin se sitten alko niihin tottua. Peeta oli heti täpinöissään menossa, ja oli kyllä täysityö saada poni pysymään lestissään. Lyhyen totuttelun ja verkkailun jälkeen otettiin vähän laukkaa kentän ulkopuolella, jotta poni saisi venytellä ja päästellä höyryjä. Sain muutamat pukitkin, mutta eihän tuo nyt mitään hirveitä heittele niin se siitä.

Lumessa sähläämisen jälkeen poni rauhoittui kummasti, ja päästiin sitten itse tehtävän pariin, jonka en kyllä alkuunsakaan olettanut onnistuvan, sillä tehtiin vastalaukkanostoja uralta. Ihme kyllä Peeta oli alusta asti mukana ja tajusi muutaman noston perästä jutun jujun ja nostelikin sitten aikamoisella tarmolla kun sai sen jälkeen laukata pari askelta. Olin siinä vaiheessa ottanut jo gramaanit pois, ja Peeta käytti kyllä tilanteen hyväkseen ja yritti riuhtoa noston jälkeen menemään, sain sen kuitenkin ihan kohtalaisesti pideltyä. Kun molempiin suuntiin oltiin saatu menemään nostot hienosti, lopettelin melko nopeaan, nuori heppa kun on, ei jaksa loputtomiin samaa juttua mennä. Tehtiin loppuverkat ja mentiin pois.

Oon tässä miettiny taas, että en haluais näin paljon hevosia, haluisin vaan kaksi tai max. 3. Nyt oonki sitten päättänyt, että saisitte äänestää mulle kolmannen hevosen Angstin ja Kertun seuraksi, mahdollisesti 4 riippuen siitä minkä hevosen haluatte. Kommenttia kehiin! :)

1. Eikka

2. Fetcha

3. Silly

4. Nipa (tulee yp sen jälkeen ostan omaksi)

5. Peeta

Voi ehdottaa useampaakin, mutta luultavasti menee niin, että 2 x tammoja ja 2 x miespuolisia. Kommenttiaaa..!

Muutaman päivän turinoita

Eilen Toissapäivänä sain sitten sen kentän kolattua, en jaksanut siitä erikseen mitään postausta vääntää, sillä en ketään ratsastanut. Lunta oli ihan älyttömästi ja vissiin yli tunti vierähti sitä kolatessa, sen jälkeen en kyllä olisi jaksanut ratsastaakkaan.. Alkuun se oli tosi hyvä, mutta nyt kun siinä on vähän menty, pohja muhjuuntui ihanasti ja aikamoista luiselua ja muljahtelua se meno taas on. No, sen mukaan on mentävä mitä on tarjolla!

Edellis päivänä ratsastin Sillyn, tarkoituksena oli hypätä pientä rataa, vaihteen vuoksi. Kävin katsomassa ensin kenttää ja kokoamassa semmoisen pienen radan, jonka jälkeen hain Sillyn sisältä. Käytiin alkuverkat maastossa köpöttelemässä ja ravailemassa, sen jälkeen siirryttiin kentälle. Aloitettiin hyppäämällä ravista ihan ristikkoja, Sillyn kanssa on muistaakseni joskus kesällä viimeksi tullut pompittua, joten ei ehkä ihan fiksua mennä heti isoihin esteiseisiin. Vaikka martingaali jäikin talliin, Silly meni ihan mukavasti eikä sen kummempia sitten kiskonut sitä kaalia kattoon, vaan keskittyi menemiseen. Hypättiin ensin ihan yksittäistä molempiin suuntiin muutaman kerran, sitten helppoa sarjaa. Laukassa sitten tulikin vähän ongelmia, kun mun vasenlaukka on sen verran heikko, että sillä pääsee juuri ja juuri ehkä 40cm esteen - nyt liukkaalla ja huonolla pohjalla vasemmasta ei tullut kerrassaan mitään, ja olin sitten muutaman kerran kaatuakkin. Kompastelujen jälkeen päästiin kuitenkin jonkinlaiseen tasapainoon, ja ajateltiin ottaa koko rata laukassa ennen korkeuden nostamista. Rataan kuului huimat viisi estettä, yksittäinen ristikko, kapea portti, sarja ja vielä kerran yksittäinen ristikko. Tuosta kapeasta Silly ei tykännyt sitten yhtään, vaan laittoi koko ajan hanttiin, päästiin kuitenkin se muutaman kerran ennen rataa yli.

Tuommonen oli siis tuo rata.  Eipä siinä sitten mitään muuta erikoista.. Eilen yritin mennä Leppiskellä, ei siitä oikein mitään tullut kun pakkasta oli jotain -20 astetta. Hipsittiin siinä vähän ympäriinsä ja ravailtiin vähän, tehtiin voltteja ja sen sellaista. Lopulta sitten tuli sen verran kylmä, etten voinut enää jatkaa ja menin sisälle.

Tänään en ehtinyt ketään ratsastaa, kun en ollut koko päivänä kotona ja nukuin sen verran myöhään (köh köh en ainakaan ollut osallisena minkään sortin chattiin) etten ehtinyt ennen kotoa lähtemistä ketään ratsastaa. Ostin kuitenkin kenkiin liukuesteet, tulevat kyllä varmasti käyttöön etenkin talven mahdollisesti tulevissa kisoissa.

Olen tavoitteellinen ratsastaja ilman tavoitteellista kenttää

Nyt tulee sitten eiliseltä ja tältä päivältä juttua, alkaen eilisestä.

Vaikka lupasinkin aloittaa eilisestä, ovat yllä olevat kuvat tältä päivältä. Täällä on ollut yleisesti ottaenkin nyt muutamat viime päivät hyvä ilma, jonne ei ole kyllä tehnyt tiukkaa mennä ratsastelemaan! Pakkasta on vaan ollut aika reippaasti, mutta eihän se haittaa jos liikkuu paljon.

Eilen ratsastin siis Fetchan, jonka kanssa oli tarkoitus koittaa vaihteeksi jotain vähän vaativampaa kuin lumessa peuhaamista. Ponin mielestä se lumessa peuhaaminen olisi varmaan ollut kivempaa, energiaa oli nimittäin paljon ja tamma oli ihan täpinöissään heti alkukäynneistä lähtien. Pää ja korvat käänytylivät ahkeraan, eikä tuota tamma oikein tuntunut kiinnostavan mikään muu kun eteenpäin kipittäminen ja ympäristön seurailu.. Koitin kuitenkin ratsastaa tammaa tuntumalle heti alusta lähtien ottamalla pysähdyksiä ja tekemällä voltteja, mutta ohjien keräämisen seurauksena Fetcha otti pienen ravipyrähdyksen, eikä noista pysähdyksistäkään oikein tullut mitään. Hetkisen jälkeen sain sen kuitenkin vähän rauhoittumaan, ja ajattelin ottaa ravia. Se rauhoittuminen oli kuitenkin sen jälkeen tiessään, ja poni viipotti tuttua kipikipiravia ympäri kenttää. Lieko sitten pakkasella osuutta tuohon Fetchan pirteyteen..? Samalla huomasin, että kenttä ei ollut enään niin huono kuin se oli edellisenä päivänä ollut - se oli huonompi. Ihme, vaikka suojaa ei ole ollut, oli kentän pohja jäätynyt sellaiseksi koppuraksi ja muhkuriaseksi ja luisti joka askeleelta vielä alta. Ravaamisestakaan uralla ei menainnut tulla mitään, mutta koitin sitten tehdä kaikenmaailman venkuroita uran sisäpuolella, jossa pohja ei ollut niin paha. 

Hetken kun oltiin ravailtu, nostelin laukkaa, ja siitähän sitten riemu repesi totaalisesti. Tamma ampui pukkilaukkaa suoraan eteen, ja liukkaalla uralla oli kyllä tosi hauskaa menoa.  Otettiin siinä sitten pari nostoa uudestaan, ja annoin niiden jälkeen laukata vähän reippaammin ja venyttäen ympäri uraa, niin hyvin kun tuossa vain pystyi laukkaamaan. Sen jälkeen kokosin vähän ja otin muutamat laukkavoltit ja -ympyrät. Tehtiin sma vielä toiseen suuntaan, vain sillä erotuksella, että poni oli jo huomattavasti rauhallisempi.  Ravailtiin lyhyet ravit vielä loppuun kumpaankin suuntaan ja käveltiin loppukäynnit. Siinä vaiheessa fetcha olisi oikeastaan ollut vasta siinä vaiheessa, että olisi voinut alkaa kunnolla vääntämään, mutta se kenttä oli niin kauhea, etten sitten oikein viittinyt enään. Haluan säästä kuitenkin sen verran jalkojani.

Päätin sitten, että tässä joku päivä on pakko kolata toi kenttä, tuli mitä tuli, mutta toi kova muhkura kerros on pakko saada pois tuolta alta..

Tänään oli sitten vuorossa aika lyhyt maastolenkki Kertulla, ilma oli niin nätti. Vaikka ensimmäinen kuva antaakin ymmärtää toista, lähdettiin matkaan puoli kahden aikoihin, jolloin ei kyllä ollut vielä mitän tietoakaan pimeästä.. Otettiin muutama todella reipas ravi- ja laukkapätkä, joilla irrottelu oli oikein kivaa, eikä poni lähtenyt käsistä, vaikka suitsina olikin kuolaimettomat. Kisahepoilla, kuten Kertulla, on aina vähän rennompaa talvella, niillä on sitten kesällä aikaa treenata. Muutenkin näin joulun alla on ihan kiva ottaa vähän rennommin. Mukavaa oli.

Tästä postauksesta jätän väliin tuon Fetchan esittelyn, tulkoon se sitten myöhemmin, kun tässä oli jo niin paljon asiaa, enkä halua nyt mitään tappopituisia tehdä, viakka nää tuntuu vähän välillä venyvänkin.. 

Myöhäiset jouluntoivotukset kera Kertun

Jee, tänään sitten moni asia loppui - jos ei maailma (itse en ainakaan moista ole vielä huomannut) niin ainakin koulu! Joulukirkko on täällä joka kolmas vuosi, joten sieltä kotiin päästyäni (on se kumma kun 1h sijasta menikin 2h siellä) lojuin jonkin aikaa ihan vaan silkasta mitään tekemättömyyden ilosta, vaikka mielessä oli koko ajan ulos meneminen. Oon kuitenkin ittestäni suhteellisen ylpeä, pääsin kuitenkin sinne ulos asti... mikä ei aina välttämättä ole satavarmaa.

Ratsuksi valikoitui Kerttu, sillä olen sillä jo pitemmän aikaa halunnut mennä ratsastelemaan (ja sillä oli jo suitsetkin valmiina..). (Taaskaan) En ajatellut mitään sen syvällisempiä tehdä, oli pitkästä aikaa semmonen olo, että haluan vaan juosta. Ja niin me sitten tehtiinkin.

Miten oon ikinä saanu mitään kuvia tolla kameralla..
Ja ilman jälikäteen muokkauksia.

Ei kestä suurempaa tarkastelua!

Tosiaan, mentiin kentälle joka yllättävästi ja vaihtelun vuoksi oli peittynyt lumeen, tehtiin siihe sitten joku uran tapainen ja hommailtiin jotain päämäärätöntä pyöriskelyä alkuverkaksi.  Alkuverkkojen jälkeen sitten paineltiinkin menemään oikein urakalla, ponista näytti virtaa löytyvän ja tuntui nauttivan lumihangessa päästelystä. Seuraavaksi seuraa liuta kuvia joilla oli potentiaalia onnistua, mutta joka kaatui kameran ISO-arvon väistämättömään jumitukseen (ei siis suostunut sitä vaihtamaan joka taas johti armottomaan kohinaan ja surkeaan kuvanlaatuun)!

Kerrassaan säälittävän surkeita kuvia, mutta pakko kai todeta, että parempi sekin kuin ei mitään.. Seuraavaksi olisikin sitten luvassa esittely Kertusta, mikäli joku ei ponin taustoja tunne.

Toistaiseksi uusin kuva Kertusta, lukuun ottamatta tämän päiväisiä.

Kerttu, virallisemmin Keeps Getting Better, on welsh a tamma, joka on ollut mukana menoissani jo 3 vuoden ajan - huhtikuussa tulee täyteen neljäs. Sitä kautta Kerttu on tietenkin lunastanut oman paikkansa tärkeimpänä hevosenani, sillä onhan se kauiten tämän hetkisistä hevosistani mukana ollut. Kertun on tehnyt Suvi, jolta ponin ostin toisissa varsinaisissa kepparikisoissani, jos mukaan ei lasketa kaverin pihassa pidettyjä leikkimielisiä kilpailuja. Sen jälkeen Kerttu onkin ollut melkein joka kisoissa kanssani, nopeasti laskettuna yhteisiä kisoja on tullut kahdeksat vastaan. Pidin hetken tammalle blogiakin, mutta se idea jäi vähän turhan pitkien postausvälien vuoksi.

7/12

Viime kesänä, heinäkuun lopussa, Kerttu sai uuden harjan. Ohessa kuvia vielä vanhasta harjasta. Luonteeltaan Kerttu on rauhallinen, mutta pirteä. Ratsastettaessa nöyrä, muttei silti mikään automaatti, ja hyvän menemisen eteen saa tehdä töitä. Ei varsinaisesti mikään kouluponi, vaikka koulu taittuukin HeA'ahan asti. Hieno poni esteillä, hyppää varmasti ja rohkeasti. Pienestä koostaan huolimatta nopea ja hyppää kohtalaisen korkealle.

7/11

4/11

Kertun varustukseenkin on vuosien varrella kuulunut jos jonkinmoista härpäkettä, vakiintuneina ovat pinkki-valkoinen salmiakkiriimunnaru, beige tekonahkainen pehmusteellinen riimu, pinkin yli-ihanat suitset sekä harja, sieni, vaalenpunainen talliloimi valkoisilla palloilla sekä vihreä sadeloimi. Tammalla on ollut kyllä rutkasti varusteita matkan varrella, jotka ovat syystä tai toisesta menneet joko toisille hevosille tai hajonneet ahkerasta käytöstä. 

Ensimmäinen ponista otettu kuva, varmaankin vuodelta 2010.

Myöhäsiä jouluntoivotuksia täältä, mutta onhan tässä vielä pari päivää aikaa. Tietysti myös hyvää uutta vuotta, vaikka uskon, että tämän vuoden viimeiset päivät kuluvatkin taajaan ratsastellessa ja sitä kautta tänne blogiinkin tulee pävitystä.

Joku päivä olisi suunnitelmissa käydä vähän pitempi maastolenkki vaikka eväiden kanssa, jos saisin vaikka jonkun mukaan. Täytyneen kuitenkin mennä yksin, mutta mieluummin sitä seuraa tahtoisi...

Tänään ajattelin ratsastaa useamman hevosen, mutta sain aikaiseksi sitten tähän mennessä mentyä vain yhdellä, toisaalta täällä tulee aika kovaa ja sataa luntakin aika sankasti. Siitä huolimatta siis otin alleni ratsuksi Sillyn, jonka kanssa lähdettiin vähän kiipeilemään. Mentiin siis ton vieressä olevan harjun rinnettä ylös, ja siellä sitten vähän pyöriskeltiin, mitään hienoa ei kyllä tehty. Otettiin muutamat kuvat ja videot, laukkailtiin hangessa ja köpsyteltiin siellä täällä. Hienot maisemathan sieltä on alas, ainakin nyt kun viimeisetkin puut hakattiin rinteestä pois.

Tultiin sitten sieltä luonnollisesti alaskin, ja otin vielä tylsyyttäni muutaman kuvan ponista.

Varmaan huonoimpia kuvia ikinä! En tiedä mikä tossa säässä oli tolle kameralle niin ylivoimasta, tai sitten oon turtunu järkkärin kanssa niin pahasti etten osaa enään kuvata tolla!

Koska tää postaus on tämmönen säälittävä nysä, ajattelin aloittaa jo hetken mielessä pyörineen heppojen esittelemisen, joka jatkuu postauksien mukana siten, että kerron aina postauksessa esiintyvästä ponista yhtä sun toista mielenkiintoista. Eli aloitetaan Sillystä.

Aryana's Silly Symphony, tutummin Silly, on Mysterin käsialaa oleva paint tamma. Tutustuin Sillyyn ensimmäisen kerran Aryanan kesäleirillä vuonna 2011, jolloin Silly oli leirihoitsuni. Tammasta ei kertakaikkiaan voinut olla pitämättä, se oli mienestäni yksi kauneimmista näkemistäni keppihevosista ja luonnekkin tuntui kivalta. Ponin kanssa tuli voitettua myös leirikisat, joten kemiat taisivat kohdata heti. Vajaa vuotta myöhemmin tamma tuli myyntiin, ja sitä jo pitkään ihastelleena pistin soppaan lusikkani ja tarjosin Sillystä. Onnekseni kävi niin, että tamma päätyi minulle. Omistuksessani Silly on ollut 'vasta' huhtikuusta, eli vähän reilut 7 kuukautta. Vaikka Sillyn kanssa ollaankin vasta tutustumis vaihe ohitettu, ei se ole tallin uusimpia hevosia. 

Luonteeltaan Silly on todella mukava tamma, herkkä ja suhteellisen rauhallinen. Se ei missään nimessä pidä suusta kiskomisesta, eikä voi sietää yhtään liian kovaa suutuntumaa. Tamma ilmoittaakin siitä kärkkäästi hyppäämällä pystyyn, sivulle tai eteen ja aloittamalla diivamaisen riehumisen. Hellittämällä ohjasta sen saa kuitenkin palaamaan niskojanakellen ruotuun. Tamma on erittäin herkkä istunnalle, joten se onkin hyvä hevonen westerniin. Sillyn          intohimon kohteena ovat esteet, muttei tamma ole yhtään pahempi koulussakaan. Tarhassa neidillä on pahatapa kipitellä aidasivua energiaa purkaen, joka myös valitettavasti villitsee muita hevosia, etenkin kun pitäisi päästä illalla sisälle. Siksi Silly tarhailee toistaiseksi yksin, mutta rajanaapurina on ponilauma, joka aika-ajoin innostuu mukaan Sillyn hupsutuksiin.

Itse en ole vielä Sillyllä kilpaillut, mutta sitäkin varmaan tulemme lähitulevaisuudessa kokeilemaan. Toisaalta Silly on toiminut myös erittäin hyvin kotiratsuna maastoilussa ja vähän tavoitteellisemmassakin treenailussa, eli tamma on erittäin monipuolinen.

Sillyn varustus on niinikään melko laaja. Tammalla on käytössä Mysterin käsialaa olevat tummanruskeat remonttisuitset martingaalilla ja oma tekemäni samanmoiset, jotka ovat nyt kuvissa esiintyneet. Riimu tammalla on mustapinkki, joka on koristeltu kukan muotoisilla timanteilla. Riimunnaru on  fuksian värinen ja kieputettu. Talliloimi on paksua polarfleeceä, joka on varmasti lämmin. Loimen väreinä ovat vihreä ja ruskea. Hoitotarvikkeista löytyvät vihreät harja ja sieni, sekä pinkki pallollinen hoitopäiväkirja. 

Voi olla, että eksyn vielä tänään ratsastamaan, jos tuo hirveä tuuli ja tuisku vaikka vähän laantuisi..

Uusi poni!

Niin kävi, että tein vaihtokaupat, ja sen seurauksena käväisin eilen hakemassa postista...

Saanen esitellä Peetan. Peeta on siis Kuran taiteilema paint(otin vapauden muutta rodun quarterista paintiksi, kirjava quarter kun on mahdottomuus..)ori. Vinkeän näköinen tapaus, ja olen erittäin tyytyväinen kauppoihin - ja rakastunut poniin. Kaavailin heti tolle Sillyn emäksi, etsin kasan varusteita ja niin pois päin. Tänään sitten vähän kuvasin ja ratsastelin tolla. En oo vaan vielä ihan varma tuon tiedoista, täytyy kysellä tarkemmin.

Kuvassa harmittavasti puuttuu yks timantti.. No älkää välittäkö!

Kaivoin tolle siis Kertun vanhat meksikolaiset, jotka ainakin tolla turpiksella meni hyvin päälle. Noihin on olemassa pullbackturpis kanssa, katsotaan meneekö se. Kuolaimet varmaan vaihtoon ja niin edespäin, mutta semmosta pientähän on nyt aina. 

Mentiin siis tosiaan kentälle, jossa oli muuten  puoleen polveen lunta, ja alotettiin tekemällä ihan uraa. En suunnitellu oikeestaan mitään sen syvällisempiä tälle ekalle ratsastuskerralle, kun en ponista oikein mitään tiennyt. Taluttelin ensin oria, ja se vaikutti ihan rauhalliselta, kun ei mitään ärsykkeitä oikeastaan ollut, joten uskalsin nousta selkään. Käveltiin ihan reilusti, sillä tuolla oli niin paljon lunta, ettei oikeen muuta alkuun edes voinut ajatella. Totuteltiin molemmat siinä sitten, ja hyvinhän tuo meni. Otettiin ihan normisti ravia, ravailtiin ja tehtiin paljon ympyröitä ja pysähdyksiä, eli ei mitään kummallisia koulu vääntöjä. Peetalla tuntui koko ajan olevan energiaa, joten laukattiin vähän. Suojaa kun ei ole ollut, lumi ei ole tamppaantunut semmoseksi hienoksi matoksi, ja luistaa lata, joten uralla oli tosi kökkö mennä, eikä Peetaa muutenkaan tuntunut siellä kahlaaminen innostavan, joten tein sitten pienen esteen, pysty se kuitenkin oli, testatakseni miten Peeta innostuu vai innostuuko ollenkaan.

Taiteellinen esteemme.

Peeta hyppäsi jokseenkin mielellään, vaikka tuolla nyt jonkin verran liukastelikin. Sain kuitenkin testattua minkälainen Peeta on ratsastaa yleensäkin, ja hypätä. Mukavaltahan tuo tuntui, kivan kevyt ja sai helposti keppiin kiinni. Syvä muotokin on ihan hauskaa vaihtelua noihin suorakaulaisiin poneihin (lukuun ottamatta Angstia). Kuvailin vähän tuota ratsastelua, mutta sarjakuvauksen laatu on Olympuksella mitä hirvein.. 

Sillain täällä. Eipä muuta, huomenna sitten varmaan orien (Angsti & Peeta) tutustuttamista, jos saisi noi vaikka samaan tarhaan niin ei tartteis kauheasti tarhaussysteemejä muutella.

break this CURSE

Mun piti alunperin tehä postaus jo viime viikonlopulla, mutta sitten meiltä meni perjantaina olleen myrskyn yhteydessä netti muutamaksi päiväksi, joten en sitä sitten voinut luonnollisesti tehdä, enkä ehtinyt ennen tätä päivää.

No, silloin ainakin tuli lunta, ja sen jälkeenkin sitä on vähän lisää tullut. Sunnuntaina sitten hilauduin ratsastelemaan Eikalla, norjanvuonohevosruunalla, ja samalla testailemaan uusia suitsia.

Kuolaimet menee varmaan vaihtoon...

Meni kyllä hetki, että saatiin yleensä mitään urantapaistakaan sinne kentälle, siellä oli varmaan puoleen polveen lunta. En kuitenkaan viitsinyt sitä kolata, vaikka helppohan sen tuommoisen hötön kanssa olisi ollut, koska siellä on kiviä, jotka tulevat sitten ikävästi näkyviin, eikä lumi tamppaudu niiten päälle.. Eikalla oli energiaa enemmän kuin laki sallii, ja vaikka normaalisti herra on ihan kunnolla, sateli noita pukkejakin muutama ja laukassa tykkäsi lähteä viipottelemaan. Otin sitten pienen ristikon kentän keskelle, kun viimeksi Eikalla olen koulua mennyt, että saa vähän vaihteluakin. Eikalla kyllä oli tavattoman hauskaa sen yrittäessä tehdä naurettavan pienen ristikon hyppäämisestä hirvittävän vaikeaa. Sen jälkeen ajattelin ottaa vielä kaikista hevosista kivat talviset kuvat, koska mun laiskuudella se olisi hyvinkin voinut jäädä tekemättä. Muutenkin on paljon hauskempaa kun hevosista on reippaasti kuvia eri tilanteista ja vuodenajoilta!

Tänään kävin sitten maastossa. Hepan valinta oli hieman vaikeaa, olisin mieluusti käynyt vaikka kaikilla (miksen sitten käynyt, sitä en tiedä itsekkään!), mutta lopulta valitsin sitten Angstin, jolla en ole hetkeen ratsastellut. Mieli olisi tehnyt ottaa Fetcha, mutta ulkona lunta tuli kuiteskin sen verran, että en uskaltanut sen huovutuslankaa olevan hännän ja harjan takia sitä mukaani ottaa. Ei muuta kuin Angstille päälle varsin sekalainen varustus, ja matkaan.

Hienosti kaikki varusteet samaa sarjaa, eikö?

Mentiin semmonen rauhallinen lenkki, vaikka olin ihan varma, että Angstilla olisi vähän virtaa.. No ihan hyvinhän se loppupeleissä meni. Otettiin muutama reipas ravipätkä, ja yksi melko lyhyt laukkapätkä, sillä tuossa matkalla ei ihan hirveästi sopivia kohtia ravata tai laukata ole. Nousuja päästiin kuitenkin menemään suhteellisen paljon, sillä kiivettiin harjun päälle ja tultiin vähän jyrkempää rinnettä alas. Kaiken kaikkiaan mukava maastolenkki, maisemat olivat hienot. Harmittaa vaan, ettei kameraa saanut mukaan, kun lunta pyrytti niin hirveästi, enkä muuteenkaan olisi jaksanut rontata jalustaa tms. mukana.

Onneksi kohta alkaa jo valostumaan, sillä tänäänkin pimeys tuli ainakin täällä jo 4, joten jos vaikka kouulsta 3 pääsen, ei siinä paljoakaan ehdi ratsastelua dokumentoida.. Sunnuntaina Eikkaa ratsastaessani oli kuitenkin kamera matkassa, ja sain inspiksen tehdä uuden videon! 

Tästä sitten jatketaan kohti viikonloppua, toivottavasti ratsastelun merkeissä! :)