ulkka

torstai 17. tammikuuta 2013

Laukka ralleilua ft Peeta

Eli tänään pääsin vihdoin ovesta ulos (oikeesti voi kohta alkaa tehdä tiukkaa kun vaan syö ja on koneella), osasyynä pienoiseen antiaktiivisuuteen on ollut nyt TETin aikana upeasti kipeytyneet jalat (seisomista 5h päivässä tauotta) jonka johdosta en ole niitä oikein sitten raaskinut työpaikalta liuettuani mennä rääkkäämään, ottaa vähintään parituntia palautua siitä kaameasta rääkkäyksestä.. Niinkuin sanottu, tänään kuitenkin toimin, ja raahasin itseni kovan työn tuloksena ulos.

Herra eilisissä tunnelmissa

Peetalla olikin jo suitset valmiina päässään, joten suunnattiin sitten kentälle, koska ajatuksenani oli tehdä muutamat väistöharjoitukset, kun en ole niitä ponin kanssa vielä kokeillut. Kuitenkin heti kun ulkona selkään hyppäsin, oli Peeta tosi säpsy ja menossa joka suuntaan. Gramaanit olin suosiolla jättänyt sisään, sillä herra ei niistä oikein viimeksikään välittänyt, nyki ja riuhtoi vaan ärsyttävästi. Nyt pää oli kuitenkin taas taivaissa, joten varmaan martingaalit pitää hankkia. Kävelystä ei meinannut tulla yhtikäs mitään, Peeta sai välillä ihme säikkykohtauksia ja hyppi muutaman kerran pystyyn. Hetken ravailtuani saamatta poniin mitään tuntumaa, päätin koittaa alkuverkoiksi mennä laukkailemaan tielle jos se ei kovin liukas vaikka sattuisi olemaan ja vähän purkamaan energiaa jota hepalle oli ilmeisesti vähän kertynyt. Tie olikin hyvässä kunnossa, pohja oli pehmeä ja jaksan ylistää noita liukuesteitä, koska liukastelusta ei ollut tietoakaan. Ensimmäisestä nostonpuolikkaasta Peeta ampui eteen vailla minkäänlaista sääliä selässä olevaa kohtaan, ja sainkin vain vaivoin laukkaa himmattua ja ponin käännettyä seuraavaa nostoa varten. Seuraavaan nostoon ja kiitolähtöön olin jo vähän varautunut, eikä heppa päässyt enää nin hyvin viemään, mutta pää pilvissä posoteltiin silti menemään, puhumattakaan siitä protestista mitä sain osakseni pyytäessäni vähän rauhallisempaa menoa saatikka sitten pysäyttäessäni. Väsymyksestään huolimatta Peeta vain kuumui, ja alkoi nousta pystyyn ja heittelemään pukkeja, joten vähintään siinä vaiheessa kuoppasin ajatuksen mahdollisesta väistötreenistä.  Siinä mielentilassa oria ei kiinnostanut mikään muu kuin eteenpäin pääseminen, joten väistöistä tuskin olisi mitään tullut, enkä edes olettanut sen jaksavan, sillä poni oli jo mukavan hikinen. Jollan ihmeen kaupalla sain sen vielä talliinkin, vaikkei sen vouhotustaso ollut yhtään laskenut.. Kun suitset saatiin päästä ja riimu tilalle, alkoi Peetakin kummasti rauhoittua ja nauttia harjailusta ja tallin lämmöstä. Laittelin vielä loimea, sillä sen verran hikinen poni, ja päästelin sitten karsinaan lepäilemään.




Pitää varmaan alkaa toteuttaa suunnittelemiani meksikolaisia pojulle, kuolain vielä hakusessa. Pelham voisi olla kiva, mutta semmoista tuskin saan itse väännettyä.. 


Tässä eräspäivä heräsin myöskin tallin suloisen issikkaorin ja minun jo kaksivuotta kestäneeseen taivaleeseen. Jörö, Jörppä - miksikä sitä nyt ikinä haluaa kutsua - on kyllä ihana ja oma kestosuosikkini! Kuvailin tässä muutamia kuvia herrasta, ylempänä siis yksi sellainen. 

Vielä Eikka eiliseltä




2 kommenttia: