Harrastuksena keppihevoset-blogin arvonta

http://huvikumpuranch.blogspot.fi/2013/09/arvonta.html

Eli sinne sitten kaikki osallistumaan! (:

Heräilen tästä horroksestakin varmaan kohta, alkaa taas aikaa vapautua mahdollisesti tällekin

Erikoispostaus; 40 lukijaa!

Ja aiheeksihan valikoitui lopulta talliesittely! Esittelyssä käydään talli ja sen lähiympäristö läpi vaihe vaiheelta yläpuolelta löytyvää itse suttaamaani pohjapiirrosta apuna käyttäen. Olen ympyröinyt siitä aina vuorossa olevan esittely kohdan, eli piirrettyä kuvaa seuraa osoitetun paikan esittely. Toivottavasti postaus on mieleinen!

Näkymä ovelta.

Ensimmäisenä on vuorossa tallin terassi, johon siis tallilla ensimmäiseksi saavutaan. Kuten moni on nyt tässä vaiheessa jo varmaan pannut merkille, kyseessä on piskuinen, vanha punamullattu leikkimökki. Mitoitukseltaanhan tuo mökki on pikemminkin kääpiö kokoinen (siellä ei mahdu seisomaan suorassa hyvällä tahdollakaan) niin kattokorkeudelta kuin lattiapinta-alalta. Oven vieressä on kätevä pieni naulakko, johon voi laskea riimunnarut hevosten tarhaillessa. Toisella puolella ovea on ovenkolkutin ja oven päältä löytyy vielä hevosenkenkä. 

Tultaessa talliin sisään, ja käännyttäessä katsomaan oikealle, on edessä ikkuna, kasa heppojen varustelaatikoita (ja niiden päällä pudonneita ruusukkeita) ja varustenaulakot. Ikkunan päällä komeilee muutamia ruusukkeita, ja niitä on muutenkin tallissa vähän kaikkialla - tosin kaikki eivät ole esillä, sillä ne eivät oikein meinaa pysyä seinillä kiinni. Naulakoita on vain kolme, ja vasemmalta oikealle naulakot kuuluvat Angstille, Hulille ja Kertulle. Fetchan varusteet ovat siis muualla. Varustenaulakoitten yhteydessä on ilmoitustaulu, jossa tällä hetkellä killuu ikivanha tarhaamisjärjestys, johon saa kiinni magneettien ansiosta vaikka ja mitä. Pienellä 'hyllyllä' on usein myös harjoja, koska niitä on ikävä kaivella heppojen tavarabokseista, joita on pieni vuorellinen.

Oikeassa takanurkassa on pieni 'toimistopiste', joka sisältää siis pöydän ja tuolin. Siinä mahtuu vähän jotain pientä ehkä kirjoittelemaankin, mutta lähinnä pöytä on vaan siinä, koska siihen voi laskea kaikenlaista. Tuolilla voi yrittää istua - mutta se menee lähinnä koomisuuden puolelle sen ollessa niin minimaalinen. Pöydällä on tällä hetkellä jos jonkinmoista tavaraa; muutama taulu, tekokasvi, purkki jossa on vasara ja kynä sekä hiirten ja muitten öttiäisten karkottamiseen käytetty mäntysuovalla täytetty suihkepullo. Pöydän yläpuolella on pieni kaappi, jonka sisältö taitaa olla tällä hetkellä melko köyhää, ennenkään siellä ei ole ollut kun koriste-esineitä. Takaseinällä on vielä loimiteline ja naulakko yhteisille varusteille, tällä hetkellä siinä roikkuu ketjuriimunnaru sekä yhdet suitset.

Herrojen karsinat löytyvät tallin vasemmasta takanurkasta. Niinkuin huomata saattaa, Hulilla on pienempi karsina kuin muilla, ja se johtuu täysin siitä, että sen kokoinen karsina sille seinustalle vielä mahtui, ja Huli on tallin pienenin, niin se sai sen sitten ottaa asutettavakseen. Vastoin kuvaa, hevosilla ei ole kuivikkeita karsinoissaan, sillä voisin uskoa, että se vaan lietsoo hiiriä massa muuttamaan talliin syksyllä entisestään. Karsinoiden takana olevassa ikkunassa on verho, koska se ikkuna on omaan makuuni vähän turhan helposti nähtävissä (sikäli mikäli kun talli nyt yleensäkään on helposti nähtävissä..). Ikkunan yläpuolella menee naru, johon saa kiinni ruusukkeita, jotka voi sellaiseen kiinnittää. Henkilökohtaisesti pidän eniten tälläisistä ruusukkeista, sillä ne eivät ainakaan tipu!

Kerttu ja Fetcha asuvatkin sitten vierekkäin, sillä tammat tulevat mainiosti toimeen. Tallin jokaisessa karsinassa on koristeena heinäverkko, eli en niitä erikseen tyhjentele ja täyttele välillä. Fetchan varusteet ovat sen karsinan vieressä, sillä kaikki eivät mahtuneet yhteiseen naulakkoon, ja koska tuossa nyt sattuu Fetchan karsina olemaan, oli ratkaisukin melko luonteva.

Tallin ulkosivulta menee jonkinlainen reitti tallin taakse, jossa sijaitsevat tarhat ja pääsy kentälle. Niinkuin näkyy, kesäisin tallin edessä on melkoisen paljon pieniä puita, jotka estävät aika hyvin näköyhteyden tallille (erittäin vähäliikenteinen tie menee verhollisen ikkunan suunnassa). 

Tallin takaa löytyvät tarhat, joita on tällä hetkellä kolme kappaletta. Portit ovat kaikki samassa kohtaa, ja niissä kaikissa on rautalankaiset kiinnikkeet, eli ne voi avata ja sulkea varsin helposti. Tallin takaa lähtee myös pieni polku kentälle, joka sijaitsee kuopassa tallin takana. Niinkuin kuvasta näkyy, kentällä on melko hienoa hiekkaa oleva pohja, jolla on kyllä hyvä ratsastaa.

Kertun ja Fetchan tarha sijaitsee tallin takana, ja on isoin kaikista kolmesta tarhasta. Hännättömän hevosen saa helposti tökättyä pystyyn hiekkaan, mutta tarhasta löytyy myös puita joihin hevoset saa kätevästi nojaamaan. Tästä tarhasta hevosia on perjaatteessa mahdoton nähdä tieltä käsin.

Toistaiseksi tyhjä tarha saattaa saada asukin piakkoin, mutta nyt se siis on tyhjillään. Se on kaikista pienin, ja perinteisesti siinä on pidetty vain yhtä hevosta, ja yleensä nimenomaa hevosta - portilla ei ole alalankaa. Välillä poneja on vähän haasteellista saada pysymään pystyssä, mutta yleensä ne saa tökättyä lopulta hiekkaan tai nojaamaan johonkin. 

Angstin  ja Hulin tarha muistuttaa enemmän puskaa kuin tarhaa, sillä sitä peittävät tiiviisti vierekkäin olevat puut ja tiheät oksat. Täytyy kyllä todeta, että hevosia ei tarhasta nää, vaikka ne perjaatteessa ovatkin kaiken kansan nähtävillä - sen verran paljon tuota oksaa ja lehteä on. Tänne ainakin saa helposti hepan nojaamaan puuhun, melkeinpä hepan vaan voi heittää tarhaan ja se jää johonkin oksaan kiinni. 

Vaikka talli lähialueineen on nyt koluttu läpi, voisi siitä vielä muutaman sanasen loppuun kertoa. Hevoset asuvat tallissa usein vain keväästä syksyyn, sillä talvisin en ehdi tarvittavaa määrää siellä käymään, ja se on varsin epäkäytännöllinen. Syksyllä myös hiiret alkavat viihtyä siellä, ne eivät ikinä ole hevosia tai varusteita vahingoittaneet, mutta en halua edes yrittää käykö niin talven mittaan. Myöskin ratsastamaan tulee eksyttyä helpommin, kun hevosen voi varustaa sisällä lämpimässä (ja valoisassa!) eikä tarvitse ulkona sormet kohmeessa yrittää väkertää suitsia päähän.

Tänään on mahdollisesti tulossa vielä toinen, normaali postaus. Loppuun vielä sellainen infoluontoinen asia, etten voi syystä tai toisesta kirjoittaa kommentteja bloggeriin - toivoisin kuitenkin, että te jaksaisitte niitä edelleen kirjoittaa, sillä niitä on aina mukava lukea! :)

Fetchalla pitkästä aikaa

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Elikkä elikkä tämäkin postaus on melko kauan ollut ns. valmiina, sen kuin olisi tehnyt, mutten koneelle tietenkään päässyt. Asia on nyt kuitenkin korjattu, sillä saatiin eilen kone takaisin! Eli toivottavasti blogi taas tästä vähän aktiivistuu.

Pitkästä aikaa oli ihan semmoinen miellyttäväkin olo ratsastamaan mennessä, eikä tuntunut typerältä tai pakkopullalta. Kunhan tää tilanne taas tästä syksyn mittaan muuttuu, varmaan palaan vähän aktiivisemmin takaisin näitten otusten pariin - katsoo kuitenkin nyt ensin.

Ratsuksi valitsin Fetchan, sillä en ole sillä hetkeen mennyt (ja meillä tuli juuri vuosi täyteen), ja tamma on kuitenkin todella miellyttävä ratsastaa. Laittelin ponin kuntoon karsinassa, harjailin suurimmat roskat pois ja selvittelin harjaa sormilla kun se oli vähän taas 'paakkuuntunut'. Ei siinä sen kummempia, melko sellaisella pikaisella kaavalla hoidettiin suitset päähän ja suunnattiin kentälle.

                                                  

Siinä sitten alkuverkoiksi siivosin kentälle tilaa purkamalla semmoisen muurin keskeltä koko komeutta, sillä tällä haavaa siinä kohtia tuntuu olevan ainoa järkevä ratsastuspaikka. Muualla alkaa kasvaa melko pitkää heinaa ja jotain piikikkäitä rikkaruohoja, eikä niiden sekaan ole oikein kiva sukeltaa. Käveltiin vielä hetki lämpimiksemme ennen kuin alettiin ottamaan ohjia ja ravailemaan. 

Fetcha oli oikein pirteällä päällä, mutta silti mukavan yhteistyökykyisen oloinen. Samoin olivat jalat! Vaikka huomasikin, ettei hetkeen ole tullut ratsasteltua, oli askel jotenkin kivan kevyt eikä sen eteen tarvinnut edes hirveästi ponnistella. Ratsastelin siinä jonkin verran askellajeja lävitse, tein kaiken maailman kiekuroita ja vähän tunnustelin, miltä tämä homma nyt taas maistuikaan. Ja ihan kivaahan se pitkästä aikaa oli kokeilla.

Loppuun oli vielä pakko vähän hassutella ja lavastaa muutama pukki ja lisättyravi kuviin, mutta soin itselleni pienen loppukevennyksen.

Blogger vammailee jotain, enkä voi lisätä kuvien jälkeen tekstiä, mutta laittelin myös äänestyksen koskien 40 lukijaa-erikoispostausta :)

Heinänuha

Takaisin! Eli viimeisestä postauksesta on liian kauan aikaa, mutta nyt olen taas vähän innostunut touhuamaan noitten kepikkäitten kanssa, ja päätin ilahduttaa teitä lukijoita (joita on taas hirvittävä määrä, mutta palaan siihen vielä) vihdoin postauksella. Olen yrittänyt aikaisemminkin päästä postailemaan - vähän on nimittäin tullut touhuiltua - mutta koneen hajottua se on ollut käytännössä mahdotonta, tai no, pikemminkin hyvin vaikeaa. Sen lisäksi olen pari viimeistä viikkoa ollut, yllättävää, kipeänä. Taas. No, tässä sitä nyt taas kuitenkin ollaan.

Aloittaminen käy varmaan helpoiten hevosmäärästä, joka on lähtenyt hurjaan laskuun; tällä hetkellä tallissa siis asustelee enään neljä hevosta. Kerttu, Angsti, Fetcha & Huli, joista Huli on vielä koeajalla, koska en herrasta hennonnut sen hivenen Kerttumaisen ulkonäön ja läheisen sukulaisuhteen (Kerttuun) vuoksi luopua. Ja voin sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen! Heppojen kanssa on paljon hauskempi puuhailla, kun ei ole kymmentä otusta huolehdittavana.

Siivosin hevoskatraan pienentymisen jälkeen myös tallin, ja nyt siellä mahtuu olemaan, ei ehkä hyvin sen koon vuoksi, mutta paremmin kuin ennen.

Pari päivää sitten (oon niin sekaisin viikonpäivistä, että hyvä, että tiedän mikä päivä tänään on!) siivottuani tallin, heittelin kaikki hepat ulosja päätin sitten vähän pitkästä aikaa ratsastaa. Päätin ottaa ratsuksi Hulin, koska sillä olen ylivoimaisesti vähiten rastastanut, onko se nyt mikään ihmekään, sillä muut ovat olleet tallissa 'vähän' kauemmin. Voin sanoa, että tuntuma oli kyllä ihan hukassa eikä koko hommasta tahtonut tulla yhtään mitään! Lopulta sitten luovutin, pitänee alkaa totutella taas ratsastamisen makuun.. Tosiaan, mitään sen suurempaa kerrottavaa tästä 'ratsastus kerrasta' ei ole.

Loppuun vielä lupaamaani juttua lukijoista. Lukijoitten määrä lähenee taas uhkaavasti tasakymmentä (kiitos siitä) eli olisi aika miettiä taas jonkin sorttista erikoispostausta. Tällä kertaa toivottavasti voisin tehdä sen teidän lukijoiden toiveesta, eikä minun tarvitsisi sitä itse keksiä. Niimpä ottaisinkin nyt vastaan muutamia ehdotuksia koskien postauksen aihetta. Valitettavasti mikään videoihin liittyvä ei ole edelleenkään mahdollista. Muutaman ehdotuksen jälkeen olisi sitten taas aika äänestää, joten jos on edes jonkinlaista ideaa, niin kommentoikaa ehdottomasti tähän postaukseen niitä! :)